Kapuloita rattaissa ja bensaa suonissa

Valtakunnallinen

Raivaussahat ne on metkoja vehkeitä. Vaikka huollat ja hoivaat, säilytät kuinka optimaalisissa olosuhteissa ja ulkoilutat säännöllisesti, niin aina on saha jotenkin rikki kun tositoimiin ryhdytään. Erityisesti silloin kun työmaa sijaitsee jossain mahdollisimman kaukana kotoa ja lähin pienkonekorjaamo on parinsadan kilometrin päässä ja suljettu kesälomien ajaksi.

Toki olen kuuliaisena metsänomistajana yrittänyt opetella ymmärtämään erinäisten sahojen sielunelämää. Olen käynyt mhy:n raivaussahakurssin ja uuden metsänomistajan kurssin, jolla moottorisahatkin purettiin osiksi pöydälle ja koottiin uudelleen. Muistan vieläkin, kuinka kurssin pitäjä ilahtui, kun toin paikalle aika monta vuotta ja savottaa nähneen huskun, jota ei sitten isäpapan savottojen kultavuosien oltu sen kummemmin putsailtu saati huollettu. Siinä riittikin hommaa hetkiseksi. Sittemmin olen muistanut, että silloin tällöin on koppa hyvä aukaista ja puhallella enimmät törsteet pihalle.

Mutta toisin kuin nämä uudet hienot ja kalliit raivaus- ja moottorisahat, joita talouteemme on sittemmin hankittu, tuo vanha saha se vaan edelleen käy ja kukkuu ja pätkii polttopuut ilman turhia nikotteluita.

Niistä raivaussahoista. Niitä on siis kaksin kappalein, ihan siksi, että jos toinen sattuu menemään kaukaisemmalla työmaalla rikki, niin on sitten varasaha mukana. Arvaa auttoiko? Kotipihassa molemmat sahat testasin ja käynnistyivät ihan kiltisti. Viilasin ja kiristelin, pistin autonperään ja ajelin työmaalle. Matkalla ostin varta vasten pari pänikällistä laadukasta pienkonebensaa.

Työmaalle päästyä ei kummastakaan sahasta inahdustakaan. Tai toinen kävi hetken, mutta sammui heti lämmettyään eikä käynnistynyt uudestaan. Pari kiukkuista puhelua ja ajelu sukulaismiehen varastolle, josta löytyi heitteillejätetty vanha saha, jossa oli tankki täynnä. Kuulemma sitä ei ollut hetkiseen käytetty, mutta että vanhaa bensaa oli kanisteri siinä vieressä, käytä sitä, siitä se tykkää.

Ja niinhän se tykkäsikin. Pikkasen savutti, mutta se ei menoa haitannut. Kuulemma mitä epämääräisempää ja kauemmin varastossa seisonutta ja kertaalleen perämoottorin tankissa käynyttä polttoainetta siihen kaataa, sen kauniimmin soi.

Kerroin tästä sitten kotona ja päätettiin kokeilla. Vaihdettiin omista sahoista hyvät bensat huonompiin ja kappas, molemmat käynnistyivät ja toimivat loistavasti.

Vanhassa vara parempi ja kai se on vähän kuin helmiä sioille antaisi, kun yrittää vanhaan sahaan uutta bensaa.

Anne Rauhamäki

Metsänomistaja, liikuttaja ja kirjoittaja Hollolasta

Liittyvät bloggaukset

  1. Metsänhoitoyhdistysten valtuustoissa pääsee vaikuttamaan oman alueen metsätalouteen

    Metsänhoitoyhdistysten valtuustoissa pääsee vaikuttamaan oman alueen metsätalouteen

    Valtakunnallinen

    Metsänhoitoyhdistysten valtuustovaalit järjestetään marraskuussa. Ehdokasasettelu on jo avattu – jokaisen oman alueensa metsätaloudesta ja metsien hyvinvoinnista kiinnostuneen metsänomistajan kannattaakin tarttua toimeen. Kuten asiaan jo vihkiytyneet valtuustojen jäsenet kertovat, vaikuttamismahdollisuuksia on tarjolla juuri niin paljon kuin oma mielenkiinto ja kalenteri antavat myöten.

    Lue lisää
  2. Mitä yhteistä on metsänhoitoyhdistyksillä, Trumpilla ja Harrisilla?

    Mitä yhteistä on metsänhoitoyhdistyksillä, Trumpilla ja Harrisilla?

    Mikko Tiirola

    Valtakunnallinen

    Donald Trumpin puheet metsien haravoinnista olivat otsikoissa hänen presidenttikaudellaan. Mutta mitä yhteistä on USA:n presidentinvaaleilla ja metsänhoitoyhdistyksillä? Yhdysvalloissa on äänestetty presidentistä aina neljän vuoden välein marraskuussa jo vuodesta 1792 lähtien. Hieman lyhempi marraskuinen vaaliperinne on metsänhoitoyhdistyksissä, jossa on valittu vuodesta 2000 asti neljäksi vuodeksi valtuutetut metsänomistajat päättämään oman metsänhoitoyhdistyksen asioista. Yhteistä on se, että molemmat vaalit pidetään samassa rytmissä kesäolympialaisvuoden marraskuussa.

  3. Muistilista sieni- ja marjaretkelle

    Muistilista sieni- ja marjaretkelle

    Jenny Alho

    Valtakunnallinen

    Taas olisi se aika vuodesta, kun Suomen luonto antaa parastaan innokkaalle keräilijälle. Pohjoisessa Suomessa hillat alkavat kypsyä, mustikkaa löytyy läpi Suomen ja sienikausikin on jo käynnissä. Löytyisikö metsästä jotakin uutta kerättävää perinteisten edellä mainittujen luonnonantimien lisäksi?

2024 © Metsänhoitoyhdistykset