Metsien hiilinielulaskelmat – mikä niissä on niin vaikeaa?
paijat-hame
”Suomen kansalliset ilmastotavoitteet ovat tukeutuneet vahvasti metsien hiilinieluihin, mutta laskelmat tuntuvat vaihtelevan jatkuvasti. Aiemmin fossiilisia päästöjä kompensoinut maankäyttösektori esimerkiksi keikahti yllättäen päästölähteeksi vuonna 2022, kun 27,9 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin metsänieluarvio oli sulanut kolmannekseen maaliskuun ja joulukuun välillä. Myös Euroopan unionin asettama nielun tavoite – niin kutsuttu LULUCF-vertailutaso, joka koskee maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsätalouden sektoria – muuttuu jatkuvasti.”
Näin kuvasi tilannetta tutkimusprofessori Lauri Mehtätalo Luonnonvarakeskuksesta Tieteen päivien esityksessään 9.1.2025.
Esitys kuvasi tarkemmin laskentamalleja ja niiden kehitystä sekä tarjosi selityksiä ilmiöille.
Laskentamallissa on tapahtunut matkan varrella merkittäviä muutoksia. Erityisesti turvemaiden osuus ja vaikutus on elänyt voimakkaasti. Turvemaiden vaikutus on ylivoimaisesti merkityksellisin osa kokonaisuutta ja niiltä osin laskentamallissa on ollut ja on edelleen runsaasti epävarmuutta. Elävän puuston ja puun käytön osalta malli on tarkempi ja vakiintuneempi.
Metsien hiilinielujen ”romahtaminen” saa siis yhden selityksen laskentamallin muutoksista ja tarkennuksista, jotka ovat merkittävästi muuttaneet laskennan tuloksia.
Julkisuudessa on paljon keskusteltu siitä, miten hiilinieluja voitaisiin kasvattaa hakkuumääriä rajoittamalla. Hakkumäärien vaikutuksista elävän puuston hiilinieluihin näytettiin esityksessä simulointituloksia. Nyrkkisääntö näyttää edelleen olevan että hakkuumäärän pienentäminen lisää lyhyellä aikavälillä hiilinielua, mutta pienentää sitä pitkällä aikavälillä. Mikään ”taikatemppu” ei hakkumäärien rajoitus ole. Päinvastoin, yksi vaikuttava tekijä todetulle elävän puuston hiilinielujen hiipumiselle on metsien ikääntyminen, mitä hakkuita lisäämällä voitaisiin ehkäistä.
Omat huomioni ja kommenttini
On hyvä muistaa, että metsän hiilinielussa on kyse vain kompensaatiosta – ei siis oikeasta fossiilisten hiilipäästöjen rajoittamisesta. Jotta kompensaatio oikeasti toimisi, siinä pitäisi tallettaa päästöä vastaava määrä hiiltä pysyvästi pois ilmakehän kierrosta ”maankuoreen” talteen.
Ainoa metsiin liittyvä oikea kompensaatio olisi, jos metsien hiilivarastoa pystytään pysyvästi nostamaan nykyisestä. Silloin metsät voisivat olla oikea kompensaatio – hiilivaraston noston ajan. Mitään takeita ei kuitenkaan ole korkeamman hiilivaraston säilymisestä ikuisesti, pikemminkin päinvastoin. Kuten olemassa olevien esimerkkien kautta tiedämme, hiilivaraston purkautuminen tapahtuu helposti esimerkiksi ilmaston muuttuessa.
Mitään ”taikatemppuja” emme me metsänomistajat voi tarjota kompensoimaan kansallisia tai globaaleja fossiilisien polttoaineiden päästöjä. Pidetään metsät hyväkuntoisina ja kasvavina, niin samalla torjumme parhaiten monella tavalla ilmastonmuutosta.
Jaakko Temmes
