Metsänomistaja puun ja kuoren välissä kirjanpainajan kanssa

Seison metsässä saappaanpinnat vielä kuivina ja irtonaisista mustikanlehdistä puhtaina. Soratieltä en vielä kostealle sammalpeitteelle ehtinyt astuakaan, kun jo ensimmäisen kerran pysähdyin.

Ihmetys silmissäni jähmetyin ja katselin kuusta kaatunutta edessäni. Vanhojahan nämä puut ovat, ja metsää vasta harvennettiinkin, joten ajoittaiset tuulenkaadot eivät ole tavallisuudesta poikkeavia. Pihkavuodot puolestaan poikkeavat.

Pitkät norot olivat kuivuneet vaalean keltaisiksi puun tumman ruskean kuoren päälle. Vuotojen väleistä löytyi pienen pieniä reikiä. Sitä enemmän niitä oli, mitä tarkemmin runkoa tarkasteli. Viereisistä elävistä puista löysin samaisia keltaisia viivoja. Kylmä hiki valahti jalkoihin. Tajusin vuoroni vihdoin koittaneen: kirjanpainajat ovat tulleet tänne.

Tartuin kuivaan oksaan ja katkaisin sen. Märkää kuorta oli sillä helppoa irrottaa. Kymmeniä ja taas kymmeniä käytäviä oli syöty pehmeään nilaan. Valkoiset toukat kiemurtelivat tyydyttämättömässä nälässään, ruskeat kuoriaiset vipelsivät kukin kiireissään edestakaisin tunneleissaan. 

Valuva pihka on taistelun merkki

Taistelua hyökkäävää tuholaista vastaan käydään kuoren alla. Kuusi erittää pihkaa, johon se pyrkii hukuttamaan hyökkääjän. Kuusen puolustus kuitenkin murtuu lopulta liian lukuisan hyökkäyksen uuvuttamana.

Puolustautumiseen kuluu energiaa. Puun hiilitase huononee ja elinvoimaisuus laskee. Taistelun jälkeen energiavarastot eivät enää riitä molempiin kasvamiseen ja puolustautumiseen. Kirjanpainajat iskevät mielellään tällaisiin stressaantuneisiin puihin. 

Tilanne kuumenee

Harvoinpa on enää vyötäröön asti lunta talvella. Talvisäät leutonevat ja kesällä rikotaan helleputkiennätyksiä.

Vaihtolämpöinen kirjanpainaja hyötyy lämpenevästä ilmastosta. Kaarnakuoriaiset voivat olla aktiivisia entistä helpommin ja samalla pidemmän aikaa vuodesta. Lämpiminä ja lyhyinä talvina rungolla tai maassa talvehtiminen helpottuu.

Samalla puut kärsivät. Huonot talvet sotkevat vuosirytmiä; kesällä kuivuus sekoittaa aineenvaihduntaa. Kirjanpainaja ja muut tuholaishyönteiset menestyvät.

Suven aikana ehtii esiintyä entistä useammin kaksi kirjanpainajasukupolvea. Toinen aalto yllättää talveen valmistautuvat kuuset. Yhden puulajin metsät ovat alttiimpia pahoille tuhoille, sillä seuraavan uhripuun löytäminen on helpompaa.

Luonnonvarakeskuksen seurannan mukaan kirjanpainajatuhoista johtuvien hakkuiden määrä on kasvanut lähivuosina. Vuoden 2018 aikana Suomessa tehtyjen kirjanpainajahakkuiden yhteenlaskettu määrä oli noin 350 hehtaaria. 2021 loppuun mennessä luku yli kolminkertaistui noin 1100 hehtaariin. Pinta-ala on suurin sitten vuosien 2013–2015, jolloin huippu ylsi pahimmillaan reiluun 2500 hehtaariin.

Kirjanpainajatuhot painottuvat eteläiseen Suomeen, mutta niitä esiintyy myös keskisessä Suomessa.

Tuholaista vastaan

Nopea kävely metsän läpi paljastaa vielä kaksi pientä ja yhden suuren kirjanpainajaesiintymän. Vaaleat latvat ja paljaat rungot vaivaavat mieltä. Kädet pihkasta tahmeina kaivoin taskustani puhelimen. Oli hyvä soittaa tuttuun numeroon, metsäasiantuntijalleni Metsänhoitoyhdistykseen.

Selitin hänelle vielä hieman hengästyneenä metsäni tilanteen. Seuraavaksi sovimme tarkastuskäynnin, jossa yhdessä kävisimme ongelmaa läpi. Pakko oli kysyä, mitä tulisi nyt tehdä.

Luurin toisessa päässä korostettiin tilanteen seuraamisen tärkeyttä. Kuorettomassa puussa ötökät eivät viihdy. Niitä ympäröivistä puista kannattaa etsiä pieniä reikiä ja purua tyven sammaleelta. 

Vahingoittuneen ja kaatuneen kuusen määrää kannattaa pitää silmällä. Hehtaarikohtaisesti kymmenen kuution ylittävä määrä tulee korjata pois. Tämä hillitsee tuholaisten määrää. 

Halutessaan voi tarttua moottorisahaan. Vastikään hyökätyt kuuset voi kaataa ja kuoria. Runko kuivuu päästessään hengittämään. Kuivassa puussa kirjanpainajat eivät kauaa oleile.

Viikonloppuhan puunkuorinnassa meni, mutta mikäs kauniissa metsässä kuntoillessa. Metsäkone tulee pian pahimpiin kohtiin. Taitaa sinne tulla seuraavaksi sekametsä, ellei koivikko.