Syyllinen ilmastonmuutokseen löytyy peilistä, ei metsänomistajista
Valtakunnallinen
Alkuun muutama yksinkertaistettu fakta:
- Korjattaessa puuta metsästä, hiilidioksidia vapautuu ilmakehään vasta kun puu palaa (lahoaa).
- Jos puutavaraa käytetään rakentamiseen, hiili vapautuu ilmakehään vasta rakenteiden lahotessa tai palaessa.
- Kenen päästöksi lasketaan suomalaisesta metsästä korjattu kuitupuu, kun siitä valmistettu sellu tai sen jatkojaloste wc-paperi käytetään Kiinassa?
Kuka onkaan hävittänyt ja mitä?
Metsänomistajia syytetään nyt hiilinielujen hävittämisestä. Metsien kasvu ei enää riitä sitomaan niin paljon hiiltä, kuin me ihmiset tuotamme sitä toimillamme ilmakehään. Suomen metsien kasvu notkahti viime vuoden laskelmien mukaan 108 miljoonasta kuutiosta 104 miljoonaan kuutioon. Hakkuiden kautta puuta poistuu noin 80 miljoona kuutiota vuodessa. Paljon vähemmän siis kuin kasvu. Niin kuin se on ollut koko ajan viimeiset vuosikymmenet. Joka ainoa vuosi.
Sotien jälkeisestä ajasta lähtein metsien kasvu on kohonnut 50 miljoonasta kuutiosta noihin yli sadan miljoonan lukuihin ja puustopääoma tuplaantunut 80 vuodessa suunnitelmallisen ja kestävän metsänhoidon ansiosta.
Nyt tuo 104 miljoonaa kuutiota ei enää meille suomalaisille riitä. Me siis tuhlaamme liian paljon. Syy tuohon riittämättömyyteen ei ole metsien käytössä (hoidon puutteessa osittain kylläkin) vaan syy on liian kovassa kulutuksessa. Sen lisäksi, että käytämme edelleen paljon fossiilisia polttoaineita, erityisesti me kaupunkiympäristöissä asuvat ihmiset valtaamme koko ajan pinta-alaa rakennustemme, teittemme, sähkölinjojemme ja kauppakeskustemme alle. Pois metsätalouden käytöstä, pois metsän kasvusta.
Metsä kasvaa tänäkin vuonna yli sata miljoonaa kuutiota ja puuta hakataan edelleen n. 80 miljoonaa kuutiota. Puuvarasto kasvaa taas, aika reilustikin. Metsä siis hoitaa osansa, pitäisikö meidänkin?
Kuka maksaa laskun?
Yhteiskunta, siis me ihmiset, asetamme jo nyt monenlaisia vaatimuksia ja rajoitteita metsien käytölle. Jätetään säästöpuita, jättöpuita, pökkelöitä, suojakaistoja, riistatiheiköitä jne. Hyviä asioita kaikki, mutta ainakin vielä ne kaikki jäävät metsänomistajien kustannettaviksi. Eivät yhteiskunnan tai firmojen.
Monen mielestä hakkuut pitäisi lopettaa Suomessa kokonaan. Mistä sitten talojen runkotolpat, pahvilaatikot verkkokaupan hyvin tarpeellisille tilauksille, pehmolambit vessaan jne.? Ja kansan hyvinvointitulot?
Puuta ei myöskään saisi käyttää polttopuuna. Silti klapikysyntä on huipussaan kesä- ja kakkosasunnoilla, joiden lämmitys onkin yllättäen sähköllä kallista.
Tämän kaiken lisäksi eurooppalaiset siskot ja veljet pyrkivät säännöksineen asettamalla rajoitteitaan suomalaiselle metsän käytölle. Joko varjellakseen oman maansa intressejä tai kompensoidakseen omaa kulutustaan. Jossainhan on suojeltava ja varjeltava ilmastoa. Meilläkin, entä muualla?
Jouni Tiainen
toimitusjohtaja, LKV, kaupanvahvistaja, metsälakiasiantuntija
Työn perässä Helsinkiin muuttanut savolainen, joka harrastaa metsänhoitoa Puumalassa.
Liittyvät bloggaukset
Euroopan hyväntahtoisuus kääntyy luontoa vastaan
Mikko Tiirola
Valtakunnallinen
Filosofi Voltairen sitaatti ”paras on hyvän pahin vihollinen” kuvaa EU:n ilmasto- ja monimuotoisuustoimien metsävaikutuksia. Suomen Metsäsäätiö järjesti (11.12) tutkimusseminaarin, jossa metsäekonomian ja metsäpolitiikan professori Maarit Kallio Norjan ympäristö- ja biotieteiden yliopistosta esitteli tutkimusryhmänsä tutkimustuloksia EU:n monimuotoisuus- ja ilmastolinjausten vuotovaikutuksista.