Keisarin uudet vaatteet

H.C Andersenin klassikkosadussa vaatturit palkataan räätälöimään keisarille uudet vaatteet. Vaatturit saavat palkkioksi kultaa ja hienointa silkkiä, vaikka eivät ompele lainkaan vaatteita. He vain uskottelevat vaatteiden näkyvän ainoastaan älymystölle.

Tämä lapsuuden klassikkosatu kuvaa metsien hiilinielukeskustelua. Ei siksi, että ilmastonmuutoksen hillintä olisi satuilua eikä siksikään, että Suomi pyrkii saavuttamaan kunnianhimoiset ilmastotavoitteet. Vaan siksi, että EU:ssa on luotu arkitodellisuuden vastaiset hiilinielulaskentasäännöt, joita puolustetaan aivan samoin kuin sadussa. EU:n ”LULUCF keisarille” sovitellaan vaatteita, joita näkevät vain laskentaopin sisäistäneet lakeijat.

Yksi tämän laskentaopin sanansaattajista tuntuu olevan ilmastopaneelin puheenjohtaja. Hän varoittelee suomalaisia miljardien laskuista, ellei metsien hiilinieluja pikaisesti saada pelastettua. Eikä Ollikainen ole ainut, sillä kun metsien hiilinieluharhasta varoitellut globaali ilmastoguru Petteri Taalas kutsuttiin hallitusneuvotteluiden avauseminaariin ilmastoasioista, nousi osassa ilmastoasioissa itseään älymystönä pitävissä ympäristö-, tiede- ja toimittajapiireissä suorastaan moraalisen paheksunnan myrsky.

Sadussa vasta pieni tyttö uskaltautuu sanomaan ääneen sen, minkä kaikki näkevät: eihän keisarilla ole vaatteita ollenkaan. Juuri hiilinieluharha on se pienen tytön viisaus, joka nyt pitäisi tunnustaa. Metsävarojen inventoinnin ja suunnittelun tutkimusprofessori Annika Kangas kiteytti sen Metsälehden kolumnissa: ”Pidemmän päälle myöskään nettohiilinielua ei voida pelastaa, hakataanpa paljon tai vähän.”

Toivottavasti edes Keski-Euroopan laajat metsätuhot avaavat Brysselissäkin silmiä. Vain terveet ja kasvavat metsät sitovat tehokkaasti hiiltä. Metsien ikäännyttäminen hakkuita rajoittamalla johtaa kiistatta hiilen sidonnan heikkenemiseen ja fossiilisia korvaamaan tarvittavien puupohjaisten tuotteiden vähenemiseen. Siksi LULUCF-laskenta pitää uskaltaa räjäyttää. EU:n pitää luopua metsänomistajien hiilinielujen sosialisoinnista valtioiden taseisiin ja luottaa hiilensidontamarkkinoiden ja teknisten hiilinielujen kehittämisen hoitavan asiat. Silloin vasta keisarikin saa uskottavat vaatteet ylleen.