Ennakkoraivaus - metsäasiantuntija ulkoiluttaa raivaussahaa omassa metsässään

Pohdin kevät talvella leimikon suunnittelun hankaluutta omaan metsään. Ei ole aina helppoa metsäammattilaisellekaan päättää mitkä puut myisi. Sain kuin sainkin mieheni avustuksella leimikon suunniteltua, kilpailutettua ja myytyä parhaaseen puukauppa-aikaan toukokuun puolivälissä. Leimikkoa myytäessä ja kauppaa tehdessä tulin kehaisseeksi ostajalle, että teemme leimikolle ennakkoraivauksen, onhan taloudessa useita raivaussahoja ja kaksi metsäalalla työskentelevää ihmistä. Toinen kyseisistä henkilöistä käyttää raivaussahaa työkseen ja toinen, eli allekirjoittanut suosittelee töikseen raivaussahan käyttöä metsänomistajakunnalle lähes päivittäin. Onpa allekirjoittanut joskus myös ollut ainakin omasta mielestään ahkera raivaussahan ulkoiluttaja….

Perustelut työlle olivat selkeät ja kiistattomat. Leimikkohan sattuu olemaan kylätien varressa ja ainakin osalla leimikkoa hieskoivu ja pihlaja olivat muodostaneet valtapuuston alle oman viidakkonsa. Emmehän me voi hakkuukonetta päästää metsään, sillä lopputulos olisi hakkuun jälkeen kuin sika olisi käynyt vatukossa! Mikäli hakkuutähteet kerätään pois, nousee risukasojen mukana hakkuutähdekasoihin huomattavasti vähemmän epäpuhtauksia, kuin ilman raivausta. Myös maanmuokkaaja kiittää siististä hakkuualasta.

Raivaus oli siis hyvin suunniteltu, mutta toteutus tuntui ontuvan pitkin kesää ja pahemman kerran. Työpäivän jälkeen ajatus raivurin ulkoiluttamisesta tuntui vastenmieliseltä – olinhan jo ainakin omasta mielestäni syöttänyt itikoita tarpeeksi.

Viikonloppuisin puuhastelu pihapiirin parissa tai anoppilassa (mm. villiintyneen puutarhan trimmeröinti raivaussahalla) olivat ainakin monta sataa metriä lähempänä kuin tuo melkein unohdettu ennakkoraivauspalsta. Jokusen kerran mieheni kyseli, josko vaikka huomenna mentäisiin yhdessä raivuulle, mutta opin kesän edetessä keksimään hyviä keinoja siirtää raivaussahan ulkoilutusta. - Ähh, ei viitsi nyt… oli usein kuultu lause! Viimeisin ja ehkä paras syy siirtää raivaus urakkaa oli poikkeuksellisen hyvä pienialainen mustikkaesiintymä juuri oikealla kohdalla!

Palailtuani töihin kesäloman jälkeen kohtasin toimistolla leimikkoni ostaneen ostajan, jolta uteliaisuuttani kyselin, milloinhan leimikon korjuu tulee ajankohtaiseksi? Ilokseni sain kuulla, että korjuu on mahdollista piakkoin ja samalla sain vastakysymyksen, onkohan raivaus jo tehty… Niinpä niin, meillä olisi ollut koko kesä aikaa hoitaa homma, mutta mikäli viime tinkaa ei olisi, ei meilläkään mitään tapahtuisi.

Pyhätyöllä ei ole siunausta sanotaan, mutta sunnuntai-illan lavatanssit vaihtuivat tanssiin raivaussahan kanssa eikä hommaan mennyt kuin kolmisen tuntia. Kysymys kuuluukin, miksi tätäkään hommaa ei voinut tehdä aiemmin…?

Nyt kelpaa hakkuukonekuskin tehdä töitä. Tässä leimikko eli alue jolta puut on myyty, ennen ja jälkeen ennakkoraivauksen.  

Taina Kekkonen bloggaa puun myynnistä omasta metsästään. Seuraa puukaupan vaiheita Tainan blogista!

Ensimmäisessä blogissaan: Suutarin lapsella ei ole kenkiä - Mhy:n metsäasiantuntijalla ei ole leimikkoa Taina pohtii leimikon teon vaikeutta – Mitkä puut myisi?