Oikealla katkonnalla maksimoidaan tukkitili

Mitä kaikkea puukaupassa ja leimikon suunnittelussa tulisi ottaa huomioon? Miten katkonnassa maksimoidaan tukkisaanto? Pohjois-Suomen Metsämarkkinat Oy:n järjestämässä koulutuspäivässä Utajärvellä perehdyttiin näihin teemoihin tarkkaakin tarkemmin. Mukana oli Metsänhoitoyhdistys Rokua-Paljakan toimihenkilöitä sekä urakoitsijoita niin Rokua-Paljakasta kuin Iin metsänhoitoyhdistyksestä.

Aloitimme päivän Rokualta, jossa kouluttaja Sami Oinas luennoi leimikonteosta ja puukaupan kilpailutuksesta. Mihin kiinnität huomiosi puukauppaa tehdessä? Onko se tukin hinta? Väärin. Todellisuudessa kilpailutuksessa tulisi huomioida katkonta ja sen perusteella muodostuva puukuution keskihinta. Esimerkki päätehakkuuleimikosta, yksikköhinnat ja jakaumat kuvitteellisia.

Kuinka paljon enemmän 1. tarjouksen tehneen tulisi tukista maksaa, jotta ero katkonnassa olisi kirittävissä umpeen?

Seitsemän (7) euroa. 500 m3 leimikossa tämä tietää 2000 € eroa kokonaissummassa eli hyvällä katkonnalla voi tienata uudistuskulut. Kun useimmiten yksikköhinnat ovat muutaman euron sisässä toisistaan, ja kuidun osalta puhutaan senteistä, ero tukin katkonnassa muodostuu merkittävimmäksi tekijäksi tarjousvertailussa. Käytännössä aivan pienimpiä harvennuksia myöten tukin katkonnalla on merkitystä. Jos toinen katkoo tukkia 15% ja toinen 20%, katkonnan aiheuttama ero kuutiohinnassa on kirittävissä vain jos 15% katkoja maksaa tukista 10€ enemmän. Milloin viimeksi näit tällaisen hintaeron harvennuksen tukkihinnoissa? Viiden prosentin ero katkontatuloksissa sen sijaan on hyvinkin yleinen.
Matematiikan tunnin jälkeen siirryimme Pyhännälle sahavierailulle, jossa tutustuimme tukin laadutukseen sahurin näkökulmasta. Kaikkien etu on, jos viat puissa huomataan jo metsässä, eikä sahalle päädy raakkia. Raakiksi joutuvat vikapuut kiertävät ylimääräisen mutkan ennen sellukattilaan päätymistä.

Tiivistahtinen päivämme loppui Utajärvelle, Metsänhoitoyhdistys Rokua-Paljakan korjuupalvelutyömaalle. JMK Forestin Joel Kinnunen sai koneen koppiin seuraa kouluttaja Sami Oinaasta, ja harjoituskaadon jokainen puu katsottiin tarkkaan joka puolelta ennen katkontaa. Korjuupalvelulla ei ole painotettuja tukkimittoja, vaan kaiken pituiset tukit ovat keskenään samanarvoisia. Tämän vuoksi kuljettajalla ei ole houkutusta katkoa perusmittoja apumittoja enempää, eikä tarkemmasta katkonnasta tule taistelua tietokoneen ehdottamaa apteerausta vastaan.

Kovin tyvimutkaisessa metsässä 30-60 cm pätkien määrä voi äkkiseltään näyttää hurjalta, mutta se on aina eduksi metsänomistajan kukkarolle. Metsään jäävä pätkä voi olla niinkin pitkä kuin 1,5 metriä, ja rahallinen etu on vielä metsänomistajan puolella. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, kun motokuski on valinnut pitkän lumpin ja kaksi tukkia yhden tukin ja yleisesti käytetyn 2,5 metrin tyvikuidun sijaan.

Toimihenkilöiden koulutusta tuli seuraamaan mielenkiinnolla myös metsänomistaja Tero Kemilä, jonka mailla hakkuuta tehtiin.
‒ Onhan ne lumpit hurjan näköisiä, mutta kyllä sen järjellä ajatellen ymmärtää, hän mietti.

Puita kaadettiin iltapäivän aikana useampi ja katkontaa mietittiin porukalla. Otsikkokuvassa on juuri kaadettu puu, jossa alueelle tyypillinen tyvimutka. Totesimme, että noin 70 cm lumpilla saadaan tehtyä erinomainen tukki. Mikäli tyveltä ottaisi 2,5 metrin kuidun, ei jäljelle jäävästä osasta olisi saanut enää tukkia tehdyksi läpimitan vuoksi.

Kaiken kaikkiaan koulutus oli antoisa. Vaikka paljon oli tuttua asiaa, on muistin virkistämiseksi hyvä kerrata perusteet aika-ajoin. Vähemmän aikaa alalla olleille koulutuksella oli paljonkin annettavaa. Koronavuodet tekivät aika paljon hallaa korjuuvalvonnan osalta, kun koneen koppiin ei ollut asiaa. Nyt puukaupoille, opit tuoreessa muistissa!