Metsätalouden hyvät käytänteet ilmastotyössä

Ilmasto on lämpenemässä ja sen seurauksena on jo havaittavissa lukuisia äärisääilmiöitä kerrannaisvaikutuksineen, joita aikaisemmin ei ole ollut mm. entistä rankemmat tulvat, tuulet, myrskyt, sateet ja lämpötilan vaihtelut kaikkialla maailmassa. Lämpeneminen johtuu ihmisen toiminnasta eli fossiilisten raaka-aineiden käytöstä ja metsämaan siirtymisestä muuhun maankäyttöön kuten esimerkiksi rakennetuksi alueiksi, pelloiksi ja laitumiksi. Samalla on siirtynyt hiilidioksidia sitovaa metsäalaa eli hiilinielua kasvihuonekaasujen päästölähteiksi. Miten voit metsänomistajana vaikuttaa Suomen hiilinielujen kasvattamiseen? Tässä muutamia vinkkejä.

Pidennetyllä kiertoajalla hiilinielua suuremmiksi

Metsien kiertoajan pidentäminen on yksi ratkaisu kasvattaa ja ylläpitää metsien hiilinielua. Käytännössä hiiltä varastoituu puihin ja maaperään, ja metsänhoidon toimenpiteistä aiheutuvat hiilipäästöt toteutuvat harvemmin ja siirtyvät myöhemmäksi. Kasvatettava puu järeytyy, samalla saattaa kuitenkin riski tuhoista kasvaa. Tuhot taas osaltaan heikentävät puuston hiilensidontaa. Kasvatusmenetelmä vaatikin ennakoimista ja riskien hallintaa. Pidennetyn kiertoajan metsissä luonnon monimuotoisuus lisääntyy lahopuun ja järeiden lehtipuiden muodossa. Huomioitavaa kiertoajan pidentämisellä on, että se voi heikentää puuntuotannon taloudellista kannattavuutta uudistushakkuun siirtyessä optiminajankohdasta myöhemmäksi. Toisaalta tuottavuus voi parantua, mikäli järeästä tukkipuusta maksetaan lisähintaa.

Lannoitus lisää kasvua ja hiilensidontaa

Jos metsässä esiintyy puutetta ravinteista, on metsänlannoitus tehokas tapa lisätä kasvua lyhyellä aikavälillä. Kivennäismailla puuston kasvua Suomessa rajoittaa yleisimmin typpi, turvemailla kalium ja fosfori. Molemmilla voi esiintyä boorin puutosta. Lannoituksen tarpeen voi selvittää ravinneanalyysilla.

Kokonaiskasvun ja hiilinielun lisäämisen kannalta paras lannoituksen hyöty saadaan lannoittamalla nuoria kasvatusmetsiä. Jos metsää lannoitetaan kiertoajan lopulla, lisääntyvät tukkipuun osuus ja hakkuutulot sekä myös puutuotteisiin varastoitunut hiili, jos tukkipuusta valmistetaan pitkäikäisiä tuotteita. Lannoitusta voidaan tehdä useammankin kerran kiertoajan aikana.

Tutkimuksissa ei ole havaittu lannoituksen vaikuttavan merkittävästi metsän monimuotoisuuteen. Lannoituksessa on kuitenkin huomioitava ympäristöasiat. Lannoituksen riskejä ovat ravinteiden huuhtoutuminen vesistöihin ja pohjavesiin. Vesistöjen läheisyydessä lannoitettaessa tuleekin jättää suojavyöhykkeet. Suojavyöhykkeiden riittävä leveys on tapauskohtainen ja riippuu maalajista ja maaston kaltevuudesta. Sertifikaatit asettavat rajoituksia esimerkiksi lannoitteiden käytölle pohjavesialueilla

Jatkuva kasvatus lupaava menetelmä rehevillä turvemailla

Jatkuva kasvatus on metsänkasvatusta ilman avohakkuuta. Jatkuvan kasvatuksen menetelmistä ei vielä ole pitkän aikavälin tutkimustietoa. Eikä siten vielä ole yksiselitteistä vastausta siihen, onko jatkuva kasvatus parempi menetelmä metsien hiilitaloudelle kuin perinteinen jaksollinen kasvatus.

Tämän hetken tiedon mukaan jatkuvan kasvatuksen edut hiilitalouden näkökulmasta voidaan saavuttaa parhaiten rehevillä turvemailla. Jatkuvan kasvatuksen kannalta oleellista on metsikön kyky uudistua luontaisesti ja rehevillä turvemailla luontainen taimettumiskyky on erityisen hyvä. Lisäksi jatkuvalla kasvatuksella voidaan hillitä pohjavedenpinnan muutoksia, jotka ovat hiilitalouden kannalta haitallisia erityisesti rehevillä turvemailla.

Runsasravinteisilla turvemailla suurin osa hiilivarastosta on kertynyt maaperän turpeeseen. Siksi näillä alueilla metsätalouden toimenpiteet on hyvä tehdä niin, että maaperän hiiltä vapautuu ilmakehään mahdollisimman vähän. Pohjavedenpinnan muutoksia tulisi välttää, sillä vedenpinnan laskiessa turpeen hajoaminen ja sen seurauksena turpeeseen sitoutunut hiili vapautuu ilmakehään. Toisaalta vedenpinnan noustessa lähelle maanpintaa metaanipäästöjen määrä lisääntyy. Avohakkuussa haihduttava puusto poistetaan, jolloin vedenpinta väistämättä nousee. Jatkuvassa kasvatuksessa avohakkuita ei ole, joten vedenpinta pysyy tasaisempana. Lisäksi riittävästi haihduttava puusto poistaa ojien perkaustarpeen.

Jatkuvassa kasvatuksessa metsä on aina peitteinen. (Anna Dunderfelt #xamkfi)

Metsänjalostus apuna hiilensidonnassa

Suomessa on pitkät perinteet jalostetun taimi- ja siemenaineksen käytöstä. Jalostetulla materiaalilla pyritään lisäämään puiden kasvua, laatua ja terveyttä ja parantamaan elinvoimaisuutta sekä turvaamaan geneettistä monimuotoisuutta. Käyttämällä metsänuudistamisessa jalostettua materiaalia (siemeniä, taimia) metsänomistaja lisää metsänsä kasvua ja hiilensidontaa. Mitä nopeammin maasta puskee taimi, joka on elinvoimainen ja kasvaa reippaasti, sen nopeammin hiili sitoutuu puustoon. Tulevaisuudessa on tärkeää saada käyttöön sellaista jalostettua materiaalia, joka on sopeutunut ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin niin Etelä- kuin Pohjois-Suomessa.

Tuhot ja tuhonkestävyyden vahvistaminen

Metsätalouden kestävyyden periaatteen yhtenä osana on ilmastonmuutoksen sopeutuminen, mutta myös sen hillintä. Keskilämpötilan nousu on voimakkainta pohjoisilla alueilla. Kuivuusjaksot ja hellepäivät lisääntyvät ja voimakkaiden myrskyjen osuus nousee. Samalla routajaksot lyhenevät. Mitä metsänomistaja voi tehdä, että hänen metsänsä ovat varautuneet yllä mainittuihin ilmiöihin ja lisäksi vielä hillitsee niitä? Sään ääri-ilmiöt tuovat mukanaan metsätuhoja ja edistävät niiden levinneisyyttä. Tuhojen ollessa merkittäviä voivat ne vaikuttaa laskevasti markkinahintoihin aiheuttaen taloudellista tappiota metsänomistajalle. Tuhossa vaurioitunut puutavara voidaan pahimmillaan luokitella lahopuun arvoiseksi, puun arvo voi laskea siis merkittävästi verrattuna terveen tukkipuun arvoon. Tuhot eivät aiheuta vain taloudellista tappiota, ne vaikuttavat myös metsien hiilitaseeseen pienentäen merkittävästi metsien hiilinielua.

Hyönteistuhot tulevat tulevaisuudessa kasvamaan myös Suomessa kuten muualla Euroopassa. Niihin varautuminen on tärkeää ja suuressa roolissa on metsänomistaja itse. Maastohavainnot ovat merkityksellinen työkalu tuhon syyn ja sen levinneisyyden selvittämisessä. Pelkkä havainto ei ole vielä riittävää torjumistyössä, vaan tärkeää on raportoida havainnoista ja aloittaa mahdolliset metsänhoitotoimenpiteet tuhon minimoimiseksi ja mahdollisesti pysäyttää tuhon leviäminen. Metsätuholain noudattamista ei saa myöskään laiminlyödä.

Metsänhoidollisesti ilmastonmuutokseen varautuminen ja tuhonkestävyyden vahvistaminen lähtee jo metsänuudistamisvaiheessa. Monimuotoinen sekametsä on tuhonkestävämpi kuin yhden puulajin metsä. Oikea puulaji oikealle kasvupaikalle ja aina oikea-aikaiset metsänhoidolliset toimenpiteet antavat metsälle elinvoimaa ja vahvuutta tuhoja vastaan. Sekapuustoisen metsän kasvatuksessa mitään puulajia ei tulisi poistaa kokonaan käsittelyalueelta. Sekapuustoinen metsä kestää paremmin kuivuutta, tulvia ja myrskyjä ollen näin ilmastokestävämpi metsä. Samalla metsänomistaja kasvattaa itselleen markkinariskiä kestävämpää metsää, jos sieltä voidaan korjata kolmeakin eri puulajia.

Tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen aiheuttamat äärisääilmiöt lisääntyvät metsätaloudessa. (Anna Dunderfelt #xamkfi)

Joutoalueiden metsityksellä lisää hiilinieluja

Metsittämisellä tarkoitetaan muiden maankäyttömuotojen, kuten entisen pellon tai turvetuotannosta vapautuneiden suonpohjien metsittämistä. Metsitystuen myöntäminen päättyi 31.12.2023, mutta mahdollisuudet metsittää hiilinielujen lisäämiseksi ja metsätalouden positiivisten ilmastotoimien tekemiseksi ovat edelleen niillä kohteilla, mihin metsä voisi syntyä luontaisestikin.

Perinnebiotoopit, maisema-alueet, suojelualueet ja rakennetut kulttuuriympäristöt eivät ole metsitettäviä kohteita. Ne ovat arvokkaampia sellaisenaan monimuotoisuuden ja kulttuuriarvojen ylläpitäjinä.

Metsittämiskohteet ovat yleensä haastavia perustettavia mm. ravinnetalouden epätasapainon ja heinittymisen vuoksi, joten perustamistoimet kannattaa tehdä kerralla hyvin metsittymisen onnistumisen varmistamiseksi. Ohjeita metsitykseen on saatavilla Tapion uusista metsänhoidonsuosituksista.

Avointa oppimateriaalia tarjolla metsätalouden ilmastotoimista

Metsät ovat Suomen suurin hiilinielu. Metsänomistaja huolehtii Suomen metsien hiilinieluista hoitaessaan metsiään. Ilmasto-osaamisen vahvistaminen metsäalalla on tärkeää. Suosittelemme tutustumaan KOMIO-hankkeen tuottamaan aineistoon metsätalouden ilmastotoimista sivustolla Metsät ja turvemaat - Avointen oppimateriaalien kirjasto (aoe.fi)

Kirjoittajat:
Mari Hautala, Karelia
Maarit Timonen, Lapin AMK
Anna Dunderfelt, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu

Metsät ja suot ovat hiilinieluja, ja ne tarjoavat myös virkistyskäyttöpalveluja. (Maarit Timonen #Lapinamk)