Hoitamattomuudella menetetään reilu kolmannes metsän tuotosta
etela-savo
Taimikonhoito on yksi kannattavimpia metsänhoidon toimenpiteitä. Etelä-Savon rehevillä kasvupaikoilla taimikonhoito voi lisätä metsästä saatavia tuloja reilun kolmanneksen verrattuna siihen, että taimikot jätetään varttumaan oman onnensa nojaan. Tärkein hoidolla saatu tulonlisäys on se, että tukkipuuntuotos lisääntyy merkittävästi tulevaisuudessa, kun puilla on riittävästi tilaa ympärillään.
Esimerkiksi Etelä-Savossa tuoreelle kankaalle istutettu taimikko voidaan uudistaa järeänä tukkipuustona 65 vuoden kuluttua, jos taimikonhoidot tehdään ajallaan. Kun taimikko hoidetaan hyvin, saadaan harvennuksista ja uudistushakkuista tulevaisuudessa varovaisestikin arvioituna 430 kuutiometriä hehtaarilta. Tästä tukkipuun osuus on yli 60 prosenttia harvennushakkuiden runsaasta kuitupuukertymästä huolimatta.
Hoitamattomassa taimikossa suurempi osa puustosta kehittyy huonolaatuiseksi, jää kuitupuuta ohuemmaksi runkopuuksi tai kuolee valon puutteeseen. Hoidon puutteessa samalta alalta kertyvä tukki- ja kuitupuun yhteenlaskettu määrä voi jäädä reiluun 330 kuutiometriin. Kun tukkipuun osuus edellä mainitusta on vain hieman yli puolet, voi metsänomistajan saada hakkuutuloja jopa 40 prosenttia vähemmän kuin hoidetussa metsässä.
Kaksi hoitokertaa taimikossa
Käytännönkokemukseen ja tutkimustietoon pohjautuen havupuutaimikoissa tehdään hoitotyö yleensä kaksi kertaa, olipa taimikko perustettu luontaisesti, istuttaen tai kylvämällä. Ensimmäisen kerran taimikossa tehdään varhaisperkaus, kun kasvatettavat taimet ovat noin metrin pituisia. Aikaa uudistamisesta on yleensä kulunut 4-6 vuotta ja luontaisesti syntynyt lehtipuuvesakko alkaa jo varjostaa kuusia ja mäntyjä. Koivikoissa varhaisperkausta ei tarvita, koska jalostetut taimet kasvavat alkuvaiheessa nopeasti.
Taimikko harvennetaan 3-4 metrin pituudessa tiheyteen, jossa se selviää ensiharvennukseen saakka. Liian tiheässä kasvaneet puut jäävät ohuiksi ja niiden latvustot supistuvat, jolloin ensiharvennus on kallista ja metsätuhojen riskit lisääntyvät.
Myös seuraavien sukupolvien tulevaisuudesta huolehtivien kannattaa hoitaa nuoret metsänsä kuntoon. Taimikonhoidolla voidaan lisätä tulevaisuudessa metsien hiilinieluja sekä parantaa puuston kestävyyttä ilmastonmuutoksen lisääntyvien metsätuhojen osalta. Esimerkiksi sieni-, tuuli, ja lumituhoja esiintyy vähemmän, kun puuston rungot ja oksat pääsevät kehittymään sopivassa väljyydessä.
Viime vuosina on alettu tietoisesti lisätä sekapuustoisuutta jo taimikkovaiheesta saakka. Sekapuustoisen ja samalla tuottavan metsän ylläpitäminen edellyttää yksipuulajista taimikkoa suurempaa tarkkuutta työn ajoituksessa. Varhaisperkausvaiheessa on jo jätettävä tulevaisuudessa varttuva monilajinen puusto metsään. Lehtipuusto ei kuitenkaan saa olla etukasvuista, sillä muuten se muodostuu ylispuustoksi, joka alkaa haitata havupuuston kehitystä. Ylispuustoksi kehittynyt lehtipuusto poistetaan usein myöhemmässä taimikonharvennuksessa tai ainespuuta kerryttävässä ensiharvennuksessa, jolloin tuloksena voi olla epätasainen ja vähälajinen taimikko.
Metsänomistajat tarvitsevat taloudellista neuvontaa metsänhoitoon
Miksi metsänomistajat tekevät taimikonhoitoa tai miksi osa heistä jättää sen tekemättä? Vastauksia näihin kysymyksiin saatiin Metsäkeskuksen syksyllä 2023 tekemästä kyselystä, johon vastasi yli tuhat metsänomistajaa eri puolilta Suomea. Selvästi eniten eli neljä viidesosaa metsänomistajia hoiti tai hoidatti taimikoita taloudellisten tekijöiden vuoksi. Toiseksi tärkeimmäksi syyksi metsänomistajat mainitsivat monimuotoisuusarvot.
Markku Remes
johtava asiantuntija, metsänhoito, Suomen metsäkeskus
