Jatkuva kasvatus – yksi työkalu metsänomistajan ja metsäammattilaisen työkalupakissa

Jatkuva kasvatus - tuntuu liian hyvältä ollakseen totta..

Liikkeellä on paljon virheellistä tietoa ja uskomuksia liittyen metsien jatkuvan kasvatuksen kaikkivoipaisuuteen. Jatkuva kasvatus eli metsien hoitaminen eri-ikäisrakenteisena ei kuitenkaan ole mikään autuaaksi tekevä metsänkasvatuksen mullistava uusi ihmemenetelmä. Lähes vastaavalla tavalla on metsiämme käsitelty harsintahakkuin 1950 -luvulle asti. Tuolloin ei kiinnitetty huomiota metsien uudistumiseen ja elinvoimaan hakkuiden jälkeen. Nykyisin jatkuvan kasvatuksen ideana on, että kohtuullisessa ajassa saadaan metsän uudistuminen käyntiin ja uutta, elinvoimaista taimiainesta syntymään varttuneemman puuston alle poistaen hakkuissa määräajoin pääasiassa metsän suurimpia puita ja myös heikkokuntoisia pieniä puita.

Metsänkasvatukseen sisältyy riskejä

Kaikkeen metsänkasvatukseen sisältyy riskejä. Riskit metsien elinvoimalle ja terveydelle kasvavat ilmastonmuutoksen myötä. Jatkuvassa kasvatuksessa metsien yksipuolistuminen kuusettumisen myötä on yksi keskeisistä ongelmista. Kuusi kärsii puulajeistamme eniten ilmastonmuutoksesta. Metsien kuusettuminen yhdistettynä ilmaston lämpenemiseen ja kuivuuden lisääntymiseen muodostaa Suomen oloissa suuren riskin, joka johtaa vääjäämättä mm. sienituhojen, kuten juurikäävän, ja hyönteistuhojen lisääntymiseen. Esimerkiksi massiiviset kirjanpainajatuhot, joita on nähty jo Keski-Euroopassa ja Ruotsissa ovat hyvin todennäköisiä myös meillä. Ja vaikka massiivisia tuhoja ei tapahtuisikaan, johtanee pitkään jatkunut jatkuva kasvatus puuston elinvoiman heikkenemiseen ja kasvun hiipumiseen.

Metsän kasvatuksen kannattavuus – merkittävin tekijä on puusta maksettava hinta

Tutkimusten mukaan perinteinen jaksollinen kasvatus on selkeästi kannattavampaa kuin jatkuva kasvatus. Tuloksiltaan varsin yhteneväisiä tutkimuksia on tehty sekä Suomessa, että Ruotsissa. Ilman muuta löytyy kohteita, joissa jatkuvan kasvatuksen kannattavuus on vähintään yhtä hyvä kuin muidenkin menetelmien. Esimerkiksi Lapin hidaskasvuisissa metsissä ja karuissa oloissa jatkuva kasvatus saattaa olla kannattavampaa kuin metsän uudistaminen viljellen. Kannattavuus näillä kohteilla perustuu uudistamiskustannusten välttämiseen.

Merkittävä osa kannattavuutta on myös puusta maksettava hinta, joka valitettavasti jää usein jatkuvan kasvatuksen poimintahakkuissa harvennushakkuiden hintatasolle. Puun kantohintahan on yksinkertaistettuna puun tienvarsihinta vähennettynä korjuukustannuksilla. Virheellisesti kuvitellaan, että korjuukustannukset pysyisivät samalla tasolla hakkuutavasta riippumatta. Korjuun kustannukset ovat vääjäämättä korkeammat jatkuvan kasvatuksen poimintahakkuilla kuin avohakkuulla. Avohakkuin maamme metsien pinta-alasta käsitellään luokkaa reilu prosentti vuodessa. Laajamittainen siirtyminen jatkuvaan kasvatukseen tarkoittaa sitä, että vuositasolla joudutaan hakkaamaan entistä suurempia metsäpinta-aloja, jotta sama puumäärä metsistä saadaan korjattua.

Metsien monimuotoisuudesta on huolehdittava myös eri-ikäisrakenteisessa metsässä

Jatkuva kasvatus ei yksin takaa metsien monimuotoisuuden lisääntymistä tai säilymistä. Pikemminkin se saattaa johtaa lehtipuiden määrän vähenemiseen metsissä. Jatkuva kasvatus ei millään muotoa myöskään itsessään lisää lahopuun määrää metsissä, jos metsiä edelleen kuitenkin hoidetaan aktiivisesti. Ainoastaan lisääntyvät hajanaiset myrsky-, sieni- ja hyönteistuhot saattavat lisätä hallitsemattomasti kuusilahopuuta. Jatkuva kasvatus ei myöskään ole ihmisten luontoelämysten näkökulmasta mitenkään ylivoimainen. Tutkimusten mukaan ihmiset arvostavat varttuneita kasvatusmetsiä, joissa on sopivasti aluspuustoa, miellyttävänä metsämaisemana ja ulkoiluympäristönä. Eli ihan normaaleja jaksollisesti käsiteltyjä metsiä tietyssä kehitysvaiheessaan.

Jatkuva kasvatus ei itsessään takaa myöskään metsien ikärakenteen muuttumista vanhemmaksi tai metsien järeytymistä. Päinvastoin - jatkuvassa kasvatuksessa hakkuut toteutetaan siten, että pääsääntöisesti poistetaan juuri metsän järeimpiä ja siten vanhimpia puita. Tästä muodostuu iso ristiriita. Jatkuvassa kasvatuksessa tavoitellaan uusien taimien syntymistä vanhemman metsän alle. Ja juuri nuo hakkuissa poistettavat suurimmat puut ovat parhaita siementäjiä.

Jatkuva kasvatus - metsien hiilensidontakyky

Jatkuva kasvatus ei myöskään tarkoita automaattisesti, että metsät sitoisivat hiiltä paremmin kuin jaksollisesti käsitellyt metsät. Jatkuvassa kasvatuksessa metsä joudutaan hakkaamaan määräajoin hyvinkin harvaksi. Harva metsä tarkoittaa sitä, että myös sen kasvu eli hiilensidontakyky on varsin alhainen ennen kuin kasvu jälleen elpyy. Ja kun metsiä ei enää istuteta tai kylvetä, niin menetetään jalostetun taimiaineksen ansiosta merkittävästi parantuva puuston kasvu ja laatu. On varmasti myös kohteita, joissa jatkuvan kasvatuksen myötä hiilensidonta ja ainakin metsän kokonaishiilivarasto säilyvät ja kehittyvät paremmin kuin avohakkuun jälkeen, esimerkiksi osa turvemaista. Tällöin vähennetään myös vesistöjen kannalta haitallisia soiden kunnostusojituksia ja vähennetään tarvetta maanpinnan käsittelylle.

Jatkuva kasvatus on työkalu metsänomistajan ja metsäammattilaisen työkalupakissa

Jatkuva kasvatus monine variaatioineen on yksi työkalu metsänomistajan ja metsäammattilaisen työkalupakissa muiden rinnalla ja sitä käytetään soveltuvissa kohteissa nykyään siinä missä muitakin menetelmiä. Tässä kirjoituksessa ei ole tarkoitus millään muotoa lytätä jatkuvaa kasvatusta, vaan ainoastaan oikaista julkisuudessa esiintyvää virheellistä tietoa. Osittain väärä tieto johtuu ”mututuntumasta” – jatkuva kasvatus saattaa tuntua ensi alkuun hyvinkin ylivertaiselta metsänkasvatusidealta. Vastuullisesti toimivien metsäammattilaisten velvollisuutena on kuitenkin tuoda esiin eri menetelmien mahdollisuudet ja riskit sekä hyvät ja huonot puolet juuri tietyssä metsässä ja tietyissä olosuhteissa mahdollisimman realistisesti ja neutraalisti.

Nämä kaksi metsien käsittelyn ”ääripäätä” täydentävät toisiaan ja tarjoavat metsänomistajille monia vaihtoehtoja toteuttaa omia näkemyksiään ja tavoitteitaan metsänkasvatuksessa. Suomessa on yli 600 000 metsänomistajaa, mikä jo yksistään takaa metsänkäsittelypäätösten moninaisuuden. Metsänomistaja päättäköön itse, miten metsiään hoitaa ja hakkaa. Me metsäammattilaiset autamme parhaamme mukaan tässä päätöksenteossa.

Harri Välimäki
johtaja, Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Karjala ry
sähköposti: harri.valimaki@mhy.fi