Ensin oli lepikko, sitten oli vatukko ja nyt siinä kasvaa koivikko

Tämä on tositarina metsästä, kuinka tuottamattomasta lepikosta tuli tuottoisa koivikko

Kaikki alkoi siitä, kun syksyllä 2008 teimme mieheni kanssa sijoituksen metsätilaan Hirvensalmelle. Tila tiedettiin reheväksi ja hyvin kasvavaksi. Opiskeluiden ohessa pöllijumppa raivaussahalla taimikoita hoitaen ja moottorisahalla energiapuuta tehden ei tuntunut lainkaan työläälle. Tila toimi käytännön harjoittelupalstana opiskeluiden loppuvaiheessa ja metsäammattilaisuran alkutaipaleella.  

Lepikosta energiapuuta

Tilalla kasvoi pellon alareunassa hehtaarin lepikko. Hehtaari oli juuri sopiva pinta-ala, sillä silloinen Kemera-laki salli lepikon uudistamisen vajaatuottoisena metsikkönä osin valtion varoin. Eihän se tuki kaikkea kattanut, mutta toimi sopivana motivaattorina työlle, joka olisi saattanut muuten jäädä tekemättä. Harkitsimme nimittäin kuviolle myös jatkuvaa energiapuun kasvatusta. Vuonna 2009 elettiin energiapuubuumia ja niinpä silloin tuolle onnettoman oloiselle lepikollekin sai muutaman euron kuutiolta tuloa kokopuuna. Jopa ennakkoraivaus oli tarpeeton, kun työ tehtiin keskikesällä giljotiinilla.

’Avohakkuun’ jälkeen alue mätästettiin syksyllä 2009 odottamaan seuraavan kevään istutusta. Kemiallista heinän- ja vesakontorjuntaa ei nähty tarpeelliseksi, vaan uskoimme koivujen vahvaan kasvuun ja mättäiden tarjoamaan riittävään etumatkaan.  

Lepikon energiapuun korjuu käynnissä vuonna 2009.

Keväällä 2010 alue istutettiin isoilla koivuntaimilla.

Taimet saivat ympärilleen taimisuojat suojelemaan mahdolliselta myyrä tuholta, sekä helpottamaan taimien havaitsemista perkausvaiheessa. Kokeeksi istutimme kuusentaimia muutamaan tien laidan mättääseen. Muistan toukokuun alun istutus päivän olleen aurinkoinen, tuulen puhaltaneen viilentävästi, eikä ötököistä ollut riesaa. Yhdistin auringon palvonnan työhön ja lopputulokseksi sai intiaanivärityksen rusketuksen sijaan.  

Taimet lähtivät hienosti kasvuun ja kilpailivatkin rinta-rinnan vatukon ja vesakon kanssa ensimmäiset kasvukaudet. Kesällä 2012 keräsin taimikosta ensimmäisen vadelmasadon. Vadelmia kerätessäni etsiskelin niitä muutamaa kuusentainta, jotka istutimme kokeeksi. Vatukko oli voittanut ne kilpailussa!

Keväällä 2013 heti lumien sulamisen jälkeen kävimme perkaamassa vesakon taimien ympäriltä. Lehdettömään aikaan taimet oli helppo havaita taimisuojien ansiosta ja työ sujui joutuisasti. Tällä perkauksella taimikon latvus saatiin riittävälle etumatkalle lehtipuuvesakkoon nähden.

Koivikko yllätti hurjalla kasvulla

Tämän ainoan raivauskerran jälkeen olemme vain tyytyneet tarkkailemaan taimikon kasvua. Koivikko on yllättänyt meidät kehityksellään ja kasvullaan. Helppohoitoiseksikin sitä voitanee siis kutsua. Kahdeksan kasvukauden jälkeen parhaat rungot ovat jo pitkän kuitupuun mitoissa ja ensiharvennus on odotettavissa noin viiden vuoden kuluttua. Ensiharvennusta edeltää luonnollisesti ennakkoraivaus.

Tämän hehtaarin koivikon kasvukertomuksen ajattelin kertoa siksi, että usein metsänuudistamista pidetään aikaa vievänä ja vaivalloisena puuhana. Puheitani taimikoiden kasvusta on joskus epäilty, sillä usein ajatellaan, että uuden metsän synty vie aikaa kymmeniä vuosia ja maisema on lopullisesti menetetty. Tietenkin meidän koivikkomme on varmasti poikkeuksellinen, mutta onpa niitä muitakin samanlaisia tullut vuosien varrella vastaan.

Rohkeasti vaan, metsän kasvu saattaa yllättää!

Koivikko on kasvanut jo reippaasti istuttajaansa pidemmäksi.

Lue myös Tainan blogi istuttamisesta: Maasta se taimikin ponnistaa >>