Metsän monimuotoisuus

Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on osa jokapäiväistä työtämme metsissä. Näitä ovat muun muassa metsien laaja sertifiointi, uhanalaislajien elinympäristöjen huomioiminen ja käsittelyjen ulkopuolelle jättäminen, arvokkaiden luontokohteiden säilyttäminen sekä monet vapaaehtoiset toimet metsäluonnon hoitamiseksi ja suojelemiseksi.

Metsänhoidossa huomioitavat keinot monimuotoisuuden turvaamiseksi

• Kotimaisten puulajien käyttäminen. Metsätaloudessa vieraslajien päätyminen suomalaiseen luontoon on estetty tarkasti säädellyllä taimi- ja siementuotannolla. Käytämme vain Suomen luontoon kuuluvia puulajeja.
• Vesistöistä huolehtiminen ja rehevöitymisen hillitseminen. Metsäsertifiointi määrää vesistöjen lähellä tehtävissä hakkuissa suojavyöhykkeen jättämisestä rannoille. Näin estetään tehokkaasti ravintoaineiden vapaa valunta vesistöihin. Lisäksi muun muassa lannoituksessa huolehditaan riittävästä etäisyydestä vesistöihin. Joskus ojia pitää perata, jotta metsän vesitalous pysyy hyvänä. Ennen ojien perkauksia tehdään vesiensuojelusuunnitelma, jotta ei vahingossa aiheuteta vesistöille vahinkoa.
• Erityisten tärkeiden luontokohteiden turvaaminen ja jättäminen käsittelyn ulkopuolelle. Metsälaissa on määritetty joukko erityisen tärkeitä luontokohteita, kuten purot, norot, lähteet, kangasmetsäsaarekkeet, rehevät lehtolaikut ja korkeat jyrkänteet. Jokainen Metsänhoitoyhdistyksen ammattilainen tunnistaa ne ja auttaa metsänomistajaa niiden suojelussa.
• Luonnonsuojelulaissa mainitut luontotyypit. Luonnonsuojelulain luontotyyppejä ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen vaarantuu.
• Uhanalaisten lajien elinympäristöjen säilyttäminen. Metsätaloudessa pidetään huolta uhanalaisten lajien elinympäristöjen säilyttämisestä. Metsänomistaja voi myös vapaaehtoisella suojelulla parantaa uhanalaisten lajien säilymistä.
• Säästöpuuryhmien jättäminen hakkuissa. Metsään jätetään puita myös päätehakkuun yhteydessä. Säästöpuuryhmät tarjoavat suojaa eläimille, mutta myös vanhetessaan muuttuvat lahopuuksi ja tarjoavat elinympäristön monille uhanalaisille hyönteisille.
• Suojatiheiköt. Alikasvoskuusten, lehtipuiden ja pensaiden muodostama tiheikkö tarjoaa erityisesti metsäkanalinnuille suojaa ja ravintoa. Suosittelemme tiheikköjen olevan puustoltaan monilajisia. Suojatiheikkö ja säästöpuuryhmä muodostavat erinomaisen kokonaisuuden monimuotoisuuden turvaamiseksi.
• Tekopökkelöitä tehdään kaikkien hakkuutapojen yhteydessä. Niiden tarkoitus on lisätä monimuotoisuuden kannalta tärkeää lahopuun määrää.
  
  
  

Metsänomistajan vapaaehtoiset keinot monimuotoisuuden lisäämiseksi

Ylläolevien lisäksi metsänomistaja voi tehdä monia vapaaehtoisia tekoja monimuotoisuuden eteen. Tässä muutama esimerkki:

• Muista metsien käsittelyssä vesistöille ja pienvesille vaihtelevan levyiset, keskimäärin vähintään 10 metrin suojavyöhykkeet.

• Suosi sekametsien kasvattamista. Säästä jo taimikonhoidossa useita eri puulajeja, jotta lajikirjo runsastuu.
  Jätä hakkuiden yhteydessä tekopökkelöitä. Ne tarjoavat lahotessaan elinympäristön monille hyönteis- ja sienilajeille.

• Jätä puuntuotannon kannalta vähäarvoisia kohtia käsittelemättä.

• Suosi isoja säästöpuuryhmiä ja jätä niiden alustat raivaamatta.

• Säästä pajukasveja niissä paikoissa, joissa ne eivät haittaa toimintaa. Kukkivat pajut ovat erinomainen ravinnonlähde pörriäisille keväisin.

• Harkitse kulotusta metsissäsi. Kulotuksesta hyötyy moni palolaji, kuten kuplamörsky.

• Hae metsäsi vapaaehtoiseen suojeluun.

Luonnon monimuotoisuuden tiekartta auttaa metsänomistajaa valitsemaan oikeat toimenpiteet

MTK:n ja SLC:n luonnon monimuotoisuuden tiekartta maa- ja metsätaloudelle julkaistiin 1.2.2024. Tiekartta perustuu tutkimustietoon, jota ovat olleet tuottamassa ja kokoamassa Luonnonvarakeskus, Suomen ympäristökeskus, Helsingin yliopisto ja Pellervon taloustutkimus.

Tutustu luonnon monimuotoisuuden tiekartan metsäosion esitteeseen (pdf).

Tutustu myös kattavaan maa- ja metsätalouden luonnon monimuotoisuuden tiekarttaan (pdf).